Vilpeilän kansakoulun vaiheita
Sahalahden Vilpeilän koulun 123 vuoden elinkaaressa olisi historiaa vaikka kirjaksi asti. Tässä pieni osa kiinnostavista tiedoista ja tapahtumista, painottuen kansakouluaikaan.
Ensimmäinen lukuvuosi
Vilpeilän kansakoulu valmistui käyttökuntoon syksyksi 1897. Ensimmäisen lukuvuoden vuosikertomuksessa opettaja Juho Mustonen kirjoittaa: "Koulu muutettu lukuvuoden alussa uudesta rakennettuun huoneukseen, joka sijaitsee pakkoluovutuksella lunastetulla maapalstalla Taustialan kylässä."
Opetus Vilpeilässä alkoi 6. syyskuuta 1897 kolmiviikkoisella pienten lasten koululla, johon kirjautui 23 oppilasta. Koulu vihittiin käyttöön 28. syyskuuta, jolloin alkoi varsinainen koulutyö yläkoulussa. Mustonen kirjoitti kansakoulujen tarkastajalle: "Tänäpäivänä vihittiin ja avattiin Sahalahden pitäjän Wilpeilän kansakoulurakennus, johon tuli samalla muutetuksi entinen Ilolan kylässä ollut koulu."
Koulussa oli kaksi luokkaa, joissa kummassakin oli kaksi vuosiosastoa eli koulu oli käytännössä neliluokkainen. Oppilaille opetettiin uskontoa, äidinkieltä, maantietoa, luvunlaskua, piirustusta, kaunokirjoitusta, laulua, voimistelua ja käsitöitä. Toisella luokalla oppiaineiksi tulivat lisäksi historia, muoto-oppi ja luonnontieto. Juho Mustonen oli koulun ainoa päätoiminen opettaja. Tyttöjen käsitöissä käytettiin tuntiopettajaa.
Ensimmäisenä vuonna oppilaaksi Vilpeilän yläkouluun kirjautui 30 poikaa ja 19 tyttöä. Nuorin oli 9-vuotias ja vanhin 14-vuotias. Keski-ikä oli 12 vuotta. Oppilaista 32 oli talollisten, maakauppiaiden ja vastaavien lapsia. Työtekijäin ja tilattoman rahvaan lapsia oli 17. Oppilaista 16 asui alle kilometrin päässä koulusta, seuraavat 22 alle kolmen kilometrin päässä koulusta, seuraavat 7 alle viiden kilometrin päässä koulusta ja loput 4 alle kymmenen kilometrin päässä koulusta. Koulumatkat tehtiin yleensä jalkaisin ja talvella suksilla, sillä polkupyöriä ei vielä ollut.
Täysin valmis koulu ei kuitenkaan heti 1897 ollut ja koulun rakennustilikin lopetettiin vasta kymmenisen vuotta koulun käyttöönoton jälkeen. Vielä 1904 tililtä suoritettiin maksuja ovien reilauksesta, ikkunaruuduista ja niiden kittauksesta sekä seuraavana vuonna maksettiin laskuja tilkitsemisestä, vuorauslaudoista ja maalaamisesta.
Kansakoulun opettajat
Juho Mustonen toimi Vilpeilässä opettajana eläköitymiseensä 1927 asti. Kun koulussa avautui miesopettajan virka, kerrottiin hakukuulutuksessa, että "koulu sijaitsee kunnan keskuksessa, josta on joka arkipäivä säännöllinen auto- ja postiliikenne Tampereelle". Valituksi tuli Vilppulan lapsia aikaisemmin opettanut Santeri Raivo. Hänen yli parin vuosikymmenen mittainen kautensa kesti vuoteen 1949.
Heikki Holopainen oli Vilpeilän yläkoulun opettajana seuraavat viisi lukuvuotta, kunnes siirtyi opettajaksi Tampereen Vehmaisiin. Helvi Tammisen opettajakausi kesti vain yhden lukuvuoden. Pojat kiusasivat nuorta opettajaa niin, että saivat hänet monta kertaa itkemään. Yläkoulun opettajaksi tuli 1955 Matti Kylälammi, joka jatkoi opettajana vielä peruskoulun tultua 1973.
Vilpeilän ja Tursolan alakouluille saatiin 1924 yhteinen opettaja Anna Rajala. Hänen yhden lukuvuoden kestäneen kautensa jälkeen opettajaksi tuli Sylvi Martelius. Heidän aikanaan alakoululaisilla oli vuosittain vain yksi lukukausi. Vilpeilässä alakoulua pidettiin syyslukukausi ja Tursolassa lapset olivat alakoulussa kevätlukukaudella.
Kouluhallitus ei hyväksynyt alakoulupiirien yhdistämistä enää syksyllä 1934, vaan Vilpeilään piti valita kokovuotinen alakoulun opettaja. Tehtävään valittiin vastavalmistunut Irja Lahti Tampereelta. Jotakin erinomaista Sahalahdessa ja Vilpeilässä on täytynyt olla, kun Irja tämän koulun valitsi. Hänen kansakouluseminaarin päästötodistuksessaan olivat kaikki numerot ysejä tai kymppejä ja keskiarvo oli 9,29. Sellaisella todistuksella olisi päässyt mihin kouluun tahansa. Irja Lahti opetti Vilpeilässä koko uransa kansakouluajan loppuun asti eli kevääseen 1973. Yleensäkin opettajat ovat viihtyneet Vilpeilässä pitkään ja tulleet osaksi kyläyhteisöä.
Kummassakin koulurakennuksessa oli myös opettajan asunto. Kun erillinen alakoulurakennus valmistui 1939, muutti opettaja Irja Lahti sen alakerrassa sijaitsevaan yhden huoneen ja keittiön asuntoon, jossa asuivat myös opettajan äiti ja Irjan veljentytär Tuulikki kasvattilapsena. Kesäaikaan oli tilaa enemmän käytössä ja veljentyttärelle tehtiin joskus peti keittolan tiskipöydälle. Alakoulurakennus oli kymmenkunta vuotta hirsipintainen ennen kuin se sai vuorilaudoituksen.
Pienviljely osa palkkaa
Vilpeilän koulujen käytössä oli hehtaarin suuruinen tontti, johon kuului puutarhaa ja kasvimaata. Nämä olivat osa opettajien palkkaa, minkä lisäksi niitä hyödynnettiin opetuksessa.
Koulun maat olivat aluksi kokonaan yläkoulun opettajan käytössä. Kun Irja Lahti oli ollut muutaman vuoden opettajana, rajattiin osa maista hänelle. Tälle palstalle istutettiin marjapensaita ja omenapuita sekä perustettiin kasvimaa.
Opettajan palkkaan kuului myös karjaa. Santeri Raivolla oli lampaita ja sika, joka teurastettiin jouluksi. Kansakoulujen tarkastaja moitti Vilpeilää siitä, että sen talousrakennuksessa ei voinut pitää lehmää.
Sittemmin Santeri Raivon navetasta erotettiin Irja Lahdelle yksi karsina, jossa hän voi kasvattaa lammasta. Yhtenä kesänä lampaan oltua yhteislaitumella se poiki kaksi karitsaa. Opettajalle niistä ei kuitenkaan ollut hyötyä, sillä ne piti pula-ajan vuoksi lahjoittaa Kansanhuollolle.
Kouluruokailu
Kouluruokailua on Vilpeilässä ollut ainakin jo vuonna 1921. Osa ruokatarvikkeista saatiin ilmaiseksi pitäjäläisiltä mutta toisista piti maksaa Pakkalassa tuolloin toimineille kaupoille Oy Maamiehelle ja Pälkäneen Osuuskaupan haaraliikkeelle.
Koulun keittolassa oli ruokailua varten 56 emalikuppia ja saman verran lusikoita. Ruokana oli keittoja, puuroja ja vellejä, joten muita aterimia ei tarvittu. Maidon juontia varten oli metallisia mukeja. Alkuaikoina useimpien piti tuoda maito ja leivät eväänä kotoaan. Vähävaraisten perheiden lapsille tarjottiin maitoa koulun puolesta.
Välillä kouluruokailu keskeytyi tai oli rajoitettua. Talvisotavuosien lukukautena 1939-1940 koulussa ei tarjottu lainkaan ruokaa. Seuraavana lukuvuotena tarjolla oli maitoa, mutta leipä puuttui. Vuodesta 1948 kansakoulujen oli lakisääteisesti tarjottava maksuton kouluateria kaikille oppilailleen. Peruskoulun tultua kaikissa kouluissa on tarjottu monipuoliset ateriat.
Vähävaraisten perheiden lapsille lahjoitettiin koulun kautta myös vaatteita ja jalkineita. Ainakin alakoulun opettaja Irja Lahden tiedetään avustaneen köyhien perheiden lapsia myös omista varoistaan. Kansakoulun loppuvuosina kunnan avustus annettiin Pakkalan Kauppayhtiön lahjakorttina.
Poikkeuksellisia kouluvuosia
Vilpeilän viimeinen lukukausi oli poikkeuksellinen, koska koulut suljettiin koronavirusvaaran takia maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin. Nykyaikainen teknologia kuitenkin varmisti opetuksen jatkumisen etäopiskeluna. Muutaman kerran aikaisemmin koulutyö on jouduttu keskeyttämään kokonaan.
Sisällissodassa 1918 punakaarti valtasi koulun ja perusti sinne paikallisesikuntansa. Tästä opettaja Juho Mustonen kirjoittaa vuosikertomuksessa: "Koulu on ollut suljettuna 24. päivästä helmikuuta 2. päivään huhtikuuta syystä, että punakaarti anasti huoneet käyttöönsä."
Sotatila oli syynä myös toiseen keskeytykseen. Opettaja Santeri Raivo kirjoittaa talvisota-ajasta vuosikertomuksessa 1939-1940, että koulutyö on ollut keskeytettynä "sotatilan tähden joulukuun 2. päivästä 1939 maaliskuun 27. päivään 1940".
Jatkosodan aikaan vuosina 1941-1945 koulua käytiin lähes normaalisti. Syyskuun alkupuolella 1941 nuorten talkootyötä pidettiin kuitenkin tärkeämpänä kuin koulutyötä, joka alkoi vasta 15. syyskuuta. Raivo kirjoittaa vuosikertomuksessa: "Työkamppailun tähden lukuvuosi alkoi myöhempään ja kouluhallituksen kiertokirjeen johdosta loppui aikaisemmin..."
Säästämistä ja yhdistymistä
Vilpeilän kansakoululaisia on kannustettu säästämään ainakin 1940-luvulta alkaen. Kevätlukukaudella 1954 alettiin säästäjille myydä säästösumman arvoisia säästöpankin säästömerkkejä, joissa oli kuva-aiheina kukkia, perhosia, ajoneuvoja ja vanhoja linnoja. Merkkien myynti jatkui 1960-luvun puolelle. Säästöpankkiin säästöjä kerättiin koulussa aina 1970-luvun alkuvuosiin saakka, siis vielä senkin jälkeen, kun Sahalahden pankki oli yhdistynyt Tampereen Säästöpankkiin.
Tampereen pankkiin yhdistyminen oli osa yhä jatkuvaa yleistä trendiä, jossa toimintoja kootaan suuremmiksi yksiköiksi, mitä perustellaan kustannussäästöillä. Paikallisena muutoksena näkyi kansakouluajan loppuvuosina kuntakeskuksen siirtyminen vähitellen Pakkalasta kirkonkylään.
Vilpeilän kyläkoulu sinnitteli pitkään näitä trendejä vastaan, mutta joutui 2020 luovuttamaan 123-vuotiaana. Tursolan koulu lopetettiin jo 1978 ja Lahdenkulma 2015. Vaikka Sahalahdella on enää yksi isoksi paisutettu Sariolan koulu, säilyvät kuitenkin muistot Vilpeilästä ja muista kyläkouluista.
Teksti: Kari Elkelä
